Ensimmäiseksi Jaakko Koivumäki Suomen Hammaslääkäriliiton erikoistutkija kertoi Nuorten hammaslääkärien työmarkkinanäkymistä. Viimeisimmän Nuorten hammaslääkäritutkimuksen tuloksista nähtiin, että yhä suurin osa valmistuneista jää opiskelupaikkakunnan sairaanhoitopiirin alueelle. Lisäksi alkuun työpaikaksi valikoituu terveyskeskus ja vasta myöhemmin valmistuneet arvioivat hakeutuvansa yksityiselle sektorille. Hammaslääkäriliitto onkin avannut uuden sivun, josta voi helposti katsoa miten eri yliopistosta eri vuosina valmistuneet ovat jakautuneet eri puolille Suomea: http://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/liiton-toiminta/tutkimukset-ja-tilastot/tilastot/hammaslaakarien-sijoittuminen#.VU3pM_AVRZ8
Koivumäen tilastojen mukaan hammaslääkäripula on helpottunut, mutta vaihtelee suuresti sairaanhoitopiireittäin. Lisäksi erikoishammaslääkäreistä on edelleenkin pulaa, mikä asettaa potilaat helposti eriarvoiseen asemaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on ottanut vetovastuun erikoistumiskoulutuksen koordinoinnista. Tulevaisuudessa hammaslääkärien määrä pysyy Koivumäen arvion mukaan samalla tasolla, joka on ollut yhtä paljon kuin muissakin Pohjoismaissa asukasta kohden. Hän myös arvioi, että terveyskeskusvakanssit täyttynevät, yksityiset hammaslääkäriasemat ketjuuntuvat lisää, tulojen nousu hidastuu ja töiden perässä joudutaan useimmin muuttamaan. Lisäksi vuokratyö hiipuu. Hoidon tarve kuitenkin lisääntyyn hampaallisen väestön lisääntyessä. Kuitenkin julkisen talouden huono tila ajaa kuntia hakemaan uusia keinoja tuottavuuden kasvattamiseksi.
Seuraavana luennoitsijana oli Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Nora Savanheimo ja hän aloitti toivotusta toimenpidekoodien käytöstä, jonka jälkeen jatkoi hyvinvoinnista työssä. Pähkinän kuoressa: koodeja on kahdenlaisia: THL-koodit kertomaan mitä potilaalle on tehty, asiakasmaksut ja KELA-korvausten määritys sekä TKHL eli palkkiokoodit, jonka mukaan hammaslääkärien osa palkasta määräytyy. Tietojärjestelmät onnistuvat useimmissa yhdistämään nämä koodit, jolloin THL-koodia laitettaessa tulee automaattisesti palkkiokoodi. Mutta ongelmiakin on ollut päivityksiä tehdessä: täpän unohtuminen päivittäessa ei ole tuonut palkkioita. Eli näissä pitää olla tarkkana! Palkkioiden maksu on työnantajan vastuulla ja hammaslääkärin vastuulla, että THL-koodit tulee laitetuksi. Kyse on myös potilaan kuin hammaslääkärin oikeusturvasta, että THL-koodin ehdot ja aikamääreet täyttyvät.
Koodeja uusitaan eri tahtiin, riippuen sopimusajasta. Lääkärisopimuksen sopimusaika on yleensä pidempi kuin THL:n toimenpideluokituksen sopimusaika. Kun uudistus on tapahtunut luottamusmies ja johtava ylihammaslääkäri käyvät koodit ja vastaavuudet läpi ja tarkistavat ovatko potilastietojärjestelmä ajan tasalla. Paikallissopimuksia voidaan tehdä, mutta ei palkkiotasoa alentavasti. Apua palkkiosotkuihin saa Hammaslääkäriliitosta, THL:ltä koodistopalvelu[at]thl.fi, KELA:lta ja KT kuntatyönantajilta.
Esimerkkejä ja kysymyksiä tulikin hyvin ja käydään tässä muutamia läpi. Juurihoidoissa THL-koodin laittaminen avauksessa ei vaadi vielä valmista avausta, mutta TKHL-koodi vaatii. Tämän takia esimerkiksi Efficassa on käytössä e-koodeja, joista palkkioita ei tule. Lisäksi tulisi pyrkiä käyttämään aikamäärettä juurihoitojen aloituksissa, koska selitteessäkin lukee "esimerkiksi 3-kanavainen usein kuuluu tähän ryhmään" eli ei aina kuitenkaan kuulu. Lisäksi TKHL-koodeista löytyy TKHL 716 koodi eli vaativan juurihoidon lisätoimenpide, johon kuuluu mm. vierasesineen poisto kanavasta (juurikanavanasta) tai luutuneet kanavat ja käytetään usein erikoistekniikkaa tai- välineitä kuten mikroskooppia. Monia aina mietityttää se, jos toinen hammaslääkäri on avannut jo hampaan ja hammas tulee täyttöön itselle, mutta hammas vaatisi vielä laajennusta. Tässä tilanteessa Savanheimo neuvoi käyttämään vain uudestaan juurihoidon valmis koodia, jos tilanne niin vaatii. Tästä kannattaa kysyä myös paikallista käytäntöä.
Paron koodeihin on tullut uutena TKHL 34 hoitovasteen arviointikäynti (Efficassa SAAPAR). Koodin on tarkoitus kannustaa paron hoitoon ja kontrollointiin. Lisäksi oli puhetta, jos potilaan paron tilanne vaatii paron statuksen teon toisella kertaa, jos tarkastuskerralla aika ei riitä. Löytyy koodeista myös SAA02o, samoin myös purentafysiologiseen osatutkimukseen. Päivystyskoodeista Savanheimo neuvoi, että WYA05 käytetään, kun tehdään toimenpide ja WYA10 kun suuhun ei edes katsota. Näitä WYA10 tilanteita on siis varsin vähän päivystystilanteissa. Vastaavaan TKHL 456 koodiin kuuluu valmiiksi jo pieniä toimenpiteitä tutkimuksen lisäksi, mm. hampaan ensiapuluontoinen avaus.
Nora Savanheimo puhui myös työhyvinvoinnista ja huolestuttavasta ilmiöstä eli nuorten hammaslääkärien lisääntyneestä uupumuksesta. Selvää syytä uupumukselle ei ole tutkimuksissa löydetty ja voimavarat työhön ovat lähes samat kaikilla ikäryhmillä. Tunnistatko itsesi? Mikä sinua uuvuttaa työssä? Lisäksi Hammaslääkärijärjestöjen uusi suositus "Täydennyskoulutus kuuluu kaikille"-lehtinen on juuri julkaistu ja siellä suositellaan hammaslääkäreille vuosittain 8-9 koulutuspäivää vuodessa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikkien päivien tarvitse olla koulutuspäiviä, vaan koulutusta voi olla monenlaista: harjoitukset, työpajat, demonstraatiot, auskultoinnit opetus- ja erikoisklinikoilla, ammattikirjallisuuteen ja sähköiseen mediaan tuotettujen materiaaleihin tutustuminen ja lukupiirit jne.
Lounaan jälkeen päivää jatkoi Mikko Rantala (ehl, HLT) aiheenaan purennan kuntoutus eroosiopotilaalla. Kulumista on monenlaista: abraasio, attritio, eroosio, abfraktio, perimylolysis. Abfraktiolla tarkoitetaan hampaaseen kohdistuvan taipumisen aiheuttamaa kudoksen murtumista yleensä hammaskauloilla. Esiintyy yleensä premolaareissa, jolloin hammaskaulat ovat herkkiä vihlomiselle. Perimylolysis on taas kielen aiheuttamaa kulumista, alaleuan linguaalipinnoilla yleensä. Rantalan esityksessä oli monia potilastapauksia, joita ei valitettavasti tähän saada.
Eroosiopotilailla taustan ja anamneesin tutkiminen on tärkeintä! Mikä kulumisen aiheuttaa, suun ulkoiset vai sisäiset hapot. Oireisiin saa apua esimerkiksi adhesiiveillä, jotka ehkäisevät niin vihlomista kuin kulumista, purentakiskolla saadaan apua kulumisen pysäyttämiseksi. Luento painottui restoratiivisen hoidon keinoihin ja materiaaleihin. Materiaaleina voi käyttää kaikille tuttuja muovia, keramiaa ja metallokeramiaa. Lisäksi käytiin läpi irtoprotetiikan vaihtoehtoja: koska on oikea hetki siirtyä KP/KP:n tai saataisiinko hyötyä peittoproteeseista. Palatinaalisiin kulumisiin Rantala toi esille palatinaaliset kultalaminaatit (tilantarve pieni), joiden estetiikkaongelmat on tosin huomioitava.
Rantala jakoi kulumiset kolmeen eri luokaan: labiaalinen/ bukkaalinen kuluma, okklusaalinen kuluma etualueella tai okklusaalinen kuluma koko hampaistossa. Etuhampaiden pidennystä Rantala neuvoi kokeilemaan alkuun ortodonttisella vahalla: kuinka pitkäksi voi tehdä ja potilaallekin hahmottuu muutos. Hän neuvoi myös välttämään alaetualueen kruunutuksia vaan suosimaan laminaatteja. Hän suosittelikin laminaateista kiinnostuneille kirjaa:
Yhdeksi ratkaisuksi etualueen kulumiselle, jolloin purentaan ei mahdu restoratiivisia hoitokeinoja, on Dahl´n periaatetta. Eli etualue korotetaan tarvittavan tilan verran ja sivualueet puhkeavat noin puolessa vuodessa purentaan. Esimerkiksi googlesta löytyy lisäinfoa dahl principle dentistry-hakusanoilla. Rantala omissa potilastapauksissaan oli tehnyt alkuun muovikruunut väliaikaiseksi, jonka jälkeen proteettiset kruunut, kuitenkin hän suositteli alaleuassa käyttämään muovia ja yläleuassa hän useimmiten käyttää keramiaa.
Päivä lopetettiin Hammaslääkärilehden Nuori poraa-palstalta tutun Anni Temosen potilastapaukseen Kainuusta. Potilaan hoidossa oli tehty yhteistyötä useamman kollegan ja keskussairaalan proteetikon kanssa.
