Erikoistuminen hammaslääketieteessä

Alkuun infoa erikoistumisesta hammaslääketieteessä:

Erikoistumista Suomessa säätelee tämän vuoden helmikuusta lähtien Sosiaali- ja terveysministeriö. Edellytyksenä erikoistumaan pääsemisessä on erikoistumiskoulutusta säätelevän asetuksen (56/2015) mukaan henkilö, jolla on oikeus tai lupa harjoittaa hammaslääkärin ammattia laillistettuna hammaslääkärinä ja joka on työskennellyt päätoimisesti hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä vähinään kaksi vuotta. Opinto-oikeutta anotaan yliopistolta, jonka vastuualueella erikoishammaslääkärikoulutus on tarkoitus suorittaa.


Erikoistumiskoulutusohjelmia ovat hampaiston oikomishoito, hammaslääketieteelinen diagnostiikka (suuradiologia, suupatologia ja suun mikrobiologia), kliininen hammashoito (kariesoppi ja endodontia, parodontologia, pedodontia, protetiikka ja purentafysiologia), suu- ja leukakirurgia sekä terveydenhuolto. Täystoimisesti koulutus kestää kolme vuotta paitsi suu- ja leukakirurgian koulutusohjelma kuusi vuotta.


Koulutuksen rakenne muodostuu viidestä osiosta: teoreettinen opiskelu, käytännön koulutus ja toimipaikkakoulutus, lähijohtajakoulutus, oman oppimisen ja koulutuksen toimivuuden kehittäminen ja arviointi sekä valtakunnallinen kuulustelu. Vähintään puolet koulutusajasta tulee suorittaa yliopistollisen sairaalan ulkopuolella, poikkeuksena tästä suu- ja leukakirurgian ja hammaslääketieteellisen diagnostiikan koulutusohjelmat. Osan palvelusta voi suorittaa myös ulkomailla tietyin rajoituksin.


Täydentävä tietopaketti löytyy esimerkiksi Helsingin yliopiston sivuilta: http://www.med.helsinki.fi/ammatillinen_jatkokoulutus/docs/erikoistumiskoulutus/erikoislaakari/opas/2015-2017/EHL%20OPAS%202015-2017.pdf


Turun yliopistolta: http://www.utu.fi/fi/yksikot/med/yksikot/hammaslaaketiede/opiskelu/jatkotutkinto_opiskelu/erikoishammaslaakarikoulutus/Documents/EHL_opas_2015_2017_johtokunta_170615.pdf


Itä-Suomen yliopisto: http://www2.uef.fi/documents/1171056/1950732/ERIKOISHAMMASLAAKARIKOULUTUSOPAS01082015-/547fdc1d-428d-40b6-8184-61ea8374cc21


Oulun yliopisto: http://www.oulu.fi/ltk/opiskelu/jatkokoulutus/ehlkoulutus


Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössä toimii erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen koordinaatiojaosto, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa valtakunnallisen strategian valmistelu koskien koulutusmääriä ja sisältöjä sekä auttaa ministeriötä erikoistumiskoulutusta koskevissa arvioinneissa. Lisäksi jaosto arvioi alueellisia erikoislääkäreiden ja erikoishammaslääkäreiden tarpeita.


Suomen Hammaslääkäriliiton sivuilla (http://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/liiton-toiminta/tutkimukset-ja-tilastot/tilastot/erikoishammaslaakaritilasto#.VjXYFn0VT5w) on tilastoa Suomen erikoishammaslääkärien tilanteesta. Yhteensä kaikkia työikäisiä erikoishammaslääkäreitä on Suomessa tilaston mukaan 579. Suu- ja leukakirurgeja heistä on 89, oikojia 137, hallintoon erikoistuneita 86, kliiniseen hammashoitoon 283.


Jos otetaan esimerkiksi kliininen hammashoitoon erikoistuneet, johon kuuluu: kariesoppi ja endodontia, parodontologia, pedodontia, protetiikka ja purentafysiologia. Jos vertaillaan heitä sairaanhoitopiireittäin asukasta kohden, eniten erikoishammaslääkäreitä on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella, jossa kliiniseen hammashoitoon erikoistuneita erikoishammaslääkäreitä on 55 kappaletta 403 555 asukasta kohden (eli 7337 asukasta per ehl). Vähiten erikoishammaslääkäreitä on Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä, jossa on vain yksi kariologiaan erikoistunut hammaslääkäri 132 252 asukasta kohden. Myös Etelä-Savon, Itä-Savon ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiireissä on vain yksi kliiniseen hammashoitoon erikoistunut hammaslääkäri. Erikoishammaslääkärit painottuvat yliopistokaupunkien sairaanhoitopiirien alueille ja monilta piireiltä Hammaslääkäriliiton tilaston mukaan puuttuu jopa suu- ja leukakirurgiaan erikoistuneita hammaslääkäreitä, joita koko Suomessa on kuitenkin 89 kappaletta.


Rahoitus erikoistumiseen tulee STM:ltä terveydenhuoltolain (1326/2010) 59-60§ sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (374/2014) perusteella. Koulutus-EVO-korvaus koostuu tutkintokorvauksesta ja muille toimintayksiköille maksettavasta kuukausikorvauksesta. Todellista kustannusta koulutuksesta on vaikea arvioida, mutta arvioiden mukaan tutkimus- ja koulutustoiminnan aiheuttamat lisäkustannukset ovat noin 10% erikoissairaanhoidon toimintamenoista. Tästä kaksi kolmasosaa tulee erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta. Onkin esitetty, kun nyt keväällä voimaan tullut laki poisti erikoistumiskoulutuksen tutkintomuotoisuuden, että erikoistumiskoulutus voidaan muuttaa maksulliseksi. Yliopistojen perimistä maksuista taasen säädetään Opetus-ja kulttuuriministeriön asetuksessa. Asiasta tullaan keskustelemaan EVO-rahoitusuudistuksen yhteydessä (lähde: http://www.kirurgia.med.helsinki.fi/runkokoulutus/index.php?__file_display_id=878). Kuitenkin erikoistuva hammaslääkäri tulee halvemmaksi kuin valmistunut erikoishammaslääkäri.


Tutkintomuotoisuuden poisto mahdollistaa jatkossa nopeammat muutokset erikoiskoulutukseen. Organisaatiouudistukset ja lääketieteelliset kehitykset luovat tarpeita muuttaa koulutusohjelmia, joka vaati yliopiston esitystä, lausuntokierroksen ja asiasta tehtävän päätöksen valtioneuvostossa. Nykyään muutos tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muutoksella, minkä uskotaan nopeuttavan muutoksien käsittelyä.


Kuinka sitten erikoistumispaikkojen määrät tulevat muuttumaan? Koordinaatiojaoston tehtävänä on selvittää, mitä erikoishammaslääkäreitä (-lääkäreitä) tarvitaan ja missä päin. Yliopisto lopulta valitsee erikoistujansa, sopii erikoistumispaikat ja vastaa koulutuksen laadusta.


”– Parhaassa tapauksessa meillä on parin vuoden kuluttua järjestelmä, jossa on määritelty kunkin yliopiston erikoisalakohtaiset kouluttautumispaikat. Yliopistojen on tarkoitus ottaa koko koulutusputki nykyistä selvemmin haltuunsa, sanoo ylilääkäri Teppo Heikkilä sosiaali- ja terveysministeriöstä. (http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=15377/type=1)


Erikoishammaslääkäreistä onkin pulaa kaikilla erikoisaloilla ja he ovat jakautuneet epätasaisesti maantieteellisesti. Ennustaisiko tämä siis, että erikoistumispaikat tulevat lisääntymään tulevaisuudessa? (https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140227#idm2838016)