Erikoistumisblogi: oikomishoito

Hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille! Ja vielä parempaa uutta vuotta.

Toinen osa erikoistuvien blogia tässä, vuorossa luvatusti oikomishoito. Kiitos Jessicalle!

Erikoistuja Jessica Juslin, oikomishoito, Turun yliopisto

Valmistuin Helsingin yliopistosta 2012. Erikoistumisen aloitin elokuussa 2015 TYKS suu- ja leukasairauksien klinikalla.

Idea erikoistumisesta on pyörinyt minulla mielessä jo peruskoulutuksen aikana. Kirurgisessa sairaalassa seurasin kandivuosina useampaa erikoistuvaa hammaslääkäriä työssään. Oli mahtava nähdä, miten innoissaan kaikki olivat työstään. Sain silloin kullan arvoisen vinkin ”älä jää Helsinkiin orientoimaan, vaan lähde muualle, jossa pääset tekemään laajalla skaalalla potilastöitä”. Tie johdatti minut siinä vaiheessa Porvoon suuntaan. Porvoossa minulla oli mahtava ja todella kannustava ohjaus, jonka johdosta uskalsin tehdä kokoproteeseja, leikkauksellisia viisureiden poistoja ja lopulta oikomista. Tiesin, että minulla on seinän takana hyvä seniorikollega, joka tarpeen vaatiessa tulee apuun.

Oikomisjonot olivat kasvaneet pitkiksi ja tarvittiin apuja jonojen purkuun. Minulle tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan oikomistiimiin. Siitä se sitten lähti. Sain heti omia potilaita, jotka itse tarkastin. Sain vieriopetusta kefalometrian saloihin ja hoitosuunnitelmia pohdittiin yhdessä apuoikojien ja oikojien kanssa. Kokeneilta suuhygienisteiltä sain myös kullanarvoisia käytännön vinkkejä. Apuoikojana pääsin perehtymään Quad Helixien, niskavetojen, purennanohjaimien ja aktivaattoreiden maailmaan. Apuoikomisen johdosta innostuin täysillä ortodontian maailmasta. Löysin oman juttuni ja olin täysin työn imussa.

Juttelin nuoren kollegan kanssa viime keväisessä koulutuksessa. Hän kertoi, että oli hakenut erikoistumaan endodontiaan Helsingin päähän. Olin hämmästynyt, uskallanko minä todella hakea jo tässä vaiheessa erikoistumaan? Nauretaanko minulle haastattelussa? Avopuoliso kannusti hakemaan Turkuun TYKS:n erikoistumisvirkaan, johon oli haku avoinna.

Nettipohjaisessa hakemuksessa pyydettiin CV, lista täydennyskoulutuksista, sekä kertomaan siitä, miksi ylipäänsä halusin erikoistumaan. Täytin hakemuksen ja viikon päästä tuli viesti, jossa minut kutsuttiin Turkuun paikan päälle haastatteluun. Haastattelussa oli paikalla ohjaavat erikoishammaslääkärit terveyskeskuksen ja sairaalan puolelta, oikomishoidon teoriaopetuksen vastaava sekä Turun kaupungin ylihammaslääkäri.  Haastattelu taisi jännittää enemmän kuin pääsykoe aikoinaan. Haastattelijat tekivät päätöksen yhdessä siitä, kuka valitaan erikoistumisvirkaan. Viran saatuani anoin Turun yliopistolta jatko-opiskelupaikkaa (pelkkä muodollisuus).

Jotta sinua voidaan pitää varteen otettavana vaihtoehtona erikoistumisvirkaan, tulee sinulla olla näyttöä, että olet alasta kiinnostunut. Erikoistumisvirkoihin on pitkästä aikaa tosi paljon hakijoita, eli on oltava jotain, millä erotut joukosta. Itse koin hyväksi valmistautumiseksi apuoikomisen, täydennyskoulutuksen ja omatoimisen opiskelun. Tutkimusta erikoistumisalasta katsotaan myös hyvänä asiana. Jos et ole käynyt kursseja, tai käynyt koulutuksissa, on erikoistumisen alkutaipaleet todella raskaita.

Ensimmäisen kuukauden selvisin ajattelemalla asioita potilas kerrallaan. Koko ajan tulee uusia kojeita ja asioita, joista en ole kuullut koskaan aikaisemmin. Tuntuu, että olen oppinut näiden kuukausin aikana aivan mielettömästi. Ymmärrys ja oma päättelykyky kehittyvät jatkuvasti. Työyhteisöni on positiivinen ja innostava, eli paras mahdollinen. Aamuisin on ihana herätä ja lähteä töihin. Täältäkin löytyy heti seinän takaa joko seniori tai toinen erikoistuja, kenen kanssa pohtia asioita yhdessä.

Turun erikoistumisohjelmasta olin kuullut pelkkää hyvää. Oikomishoitoon erikoistutaan 3 vuotta. Turussa viikon aikana hoidetaan 50% ajasta terveyskeskuksen potilaita ja 50% sairaalan potilaita. Potilaiden hoitoja pääsee siis seuraamaan 3 vuoden ajan, ja samat erikoistumiskollegatkin pysyvät pidempään matkassa. Tämä on todella mahtava juttu! Perjantait on pyhitetty teoriaopetukselle.

Viikoittain pidämme UPS:eja (=uuden potilaan seminaari), jota varten laadimme itse tekemän alkutarkastuksen, kipsimallien, kefalometrisen analyysin ja valokuvien perusteella PowerPoint esityksen ja hoitosuunnitelman, jonka esitämme muille ortodontian erikoistujille ja senioreille. Alkutarkastuksia ja omia uusia potilaita on tullut näiden kuukausien aikana jo useita kymmeniä. Alkuun UPS:eissa oli vaikea pysyä mukana, kun kokeneemmat erikoistujat kertoivat omia hoitosuunnitelmiaan.

Ortognaattiskirurgisten potilaiden tapaukset käsitellään tämän lisäksi moniammatillisessa seminaarissa, jossa on aina seniorikirurgi mukana. Hypodontiapotilaiden hoidon suunnittelussa on mukana proteetikko, ortodontti ja kirurgi. Huuli- ja suulakihalkiopotilaita, nuoria asymmetriapotilaita hoidetaan usein yhteistyössä HUSUKE:n kanssa. Reumalapsien hoitoa suunnitellaan yhdessä reumalääkäreiden kanssa. Erikoistumisen aikana oppii siis hyvin tekemään töitä tiimeissä.

Keskiviikkoisin on syyslukukaudella kirurgian seminaari, jossa luentoaiheet vaihtelevat alaleuan murtumista ja silmävammoista aina syöpäpotilaiden kohtaamiseen. Perjantaisin on oikomishoidon oma teoriapäivä. Seminaareihin valmistaudutaan lukemalle tieteellisiä artikkeleja, jotka sitten referoidaan suullisesti ja käydään läpi yhdessä ohjaajan kanssa lävitse. Käymme myös ahkerasti kursseilla ympäri Suomea, tai no itse asiassa ympäri maailmaa. Erikoistujille monet ulkomaiset kongressit ovat selkeästi edullisempia, joten omasta kalenterista löytyy ainakin EOS 2016 Tukholmassa ja WFO 2020 Japanissa.

Erikoistuminen on mielestäni mielenkiintoista ja haastavaa. Työpäivät venyvät välillä pitkiksi ja vapaa-ajalla aikaa saa kulumaan kaarten taivutusharjoituksilla ja lukemisella. Sunnuntaisin sitä kuitenkin aina miettii, että kiva, kun huomenna on maanantai.